Makedonian armeija

Makedonialaisen armeijan taistelujärjestys Aleksanterin ja hänen isänsä Filippos II:n aikana.

Antiikin Makedonian armeija oli yksi antiikin ajan merkittävimmistä armeijoista. Ennen kuningas Filippos II:a Makedonian armeija oli huonosti aseistettu ja heikkolaatuinen. Filippos koulutti armeijan käyttämään uusia innovatiivisia aseita ja taktiikkoja. Tärkeimpiä taktiikkoja oli raskaan jalkaväen eli falangin ja raskaan ratsuväen yhteistoiminta. Armeija kukisti Kreikan kaupunkivaltiot Khaironeian taistelussa, mikä aloitti Makedonian hegemonian. Filippoksen pojan Aleksanteri Suuren johdolla armeija löi Persian valtakunnan sotajoukot. Aleksanterin kuoltua hellenistiset kuninkaat jatkoivat armeijoidensa varustamisen makedonialaiseen tapaan. Ajan myötä armeijoiden painopiste siirtyi enemmän jalkaväelle, joka ei enää ollut yhtä liikkuva. Makedonian armeija kukistui lopullisesti Pydnan taistelussa vuonna 168 eaa. Rooman valtakunnan legioonia vastaan.

Makedonian armeija koostui raskaasta ratsuväestä, jonka tärkeimmät yksiköt olivat ns. toveriratsuväkeä (hetairoi), sekä jalkaväestä, josta suurin osa taisteli falangimuodostelmassa ja oli varustettu pitkillä sarissa-keihäillä. Kyseistä jalkaväenyksikköä kutsuttiin nimellä pezhetairoi ("jalkautuneet toverit"). Tärkeä jalkaväkiyksikkö oli myös hypaspistai ("kilvenkantajat"), joka taisteli falangissa ja myös kevyemmin aseistettuna huonokulkuisessa maastossa. Armeijaan kuului myös kevyttä ratsuväkeä (prodromoi, "edelläjuoksijat"), jonka tehtäviin kuului etupäässä tiedustelu ja armeijan sivustojen suojaaminen taistelussa.


Developed by StudentB